torstai 17. tammikuuta 2013

Kakkugalleria



Namnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnamnam

Maailman ihanin paikka: Kakkugalleria!

Olin jokin aika sitten ihanien ystävieni kanssa Fredrikinkadun kakkugallerian kakkubuffetissa. Paikka oli maanpäällinen taivas! Mahdollisuus syödä niin paljon kakkua kuin jaksat! Tarjolla oli erilaisia juustokakkuja, suklaakakkua, porkkanakakkua, marjakakkuja... Tarvitseeko enempää sanoakaan?

Pitkän nautiskelun jälkeen kaikki olivat lievästi sanottuna täynnä, eikä kukaan halunnut kuulla puhuttavankaan kakuista. Aloimme kuitenkin pian suunnitella uutta käyntiä paratiisiimme. Jokaisen pitäisi kokea tämä herkkuhetki edes kerran elämässään.


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Maailma on muuttunut viimeks tänään





Viestii on muokattu viimeks eilen
Et säkään oo sama kun ennen
Maailma on muuttunut viimeks tänään
Viimeks tänään

Muutos on ainoo mikä pysyy
Aika ei tuu keltään kysyyn
Että haluuksä kasvaa, haluuksä kypsyy
Pakko se on hyväksyy

Viestii - Jukka Poika

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Leikitään syksyä vielä hetki...


Syksy

Olen maailman hitain ihminen, jos puhutaan valokuvien jatkokäsittelystä laukaisijan painamisen jälkeen. Kuvat asustelevat kamerassa aina pari kuukautta, minkä jälkeen saatan huomata tehdä asialle jotain. En kuitenkaan (muka) ehdi muokata niitä samalla vaivalla, joten siinä vierähtää pari viikkoa lisää. Lopulta pitkän ajan jälkeen, kun kuvattu tapahtuma on jo unohtunut, muistan laittaa valokuvat eteenpäin.
             Tätä epävirallisesta Vuodenajat-projektiani toteuttaessani huomasin yhtäkkiä syksyn jo jääneen kauas taakse, mutta kuvitelkaamme vielä hetki syksyisiä tunnelmia, ennen kuin koittaa joulu!

Ps. Olen melko varma, että Talvi ilmestyy lähempänä Suvivirttä kuin joululauluja...

torstai 8. marraskuuta 2012

Hiuksia nostattavaa!!!







En ole pitkään aikaan taas kirjoitellut mitään, mutta olen kyllä suunnitellut tätäkin jo jonkin aikaa.
Joskus vaan tuntuu niin hankalalta saada tehdyksi yksinkertaisiakin asioita, ja lopulta päädyn vain lykkäämään niitä eteenpäin. Erityisesti monen eri asian hoitaminen yhtä aikaa tuntuu toisinaan mahdottomalta.
Silloin en pysty ajattelemaan järkevästi, ja lopulta löydän vaan itsensä makaamasta lattialta tuijottaen kattoon. Lopulta on kuitenkin pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Jostain sitä intoa kuitenkin aina löytyy. Äkillisessä tarmon puuskassa hoidetaankin sitten kaikki mahdollinen, jonka jälkeen iskee helpotus: "Selvisin tästä!"